Mikä tekee tehokkaan ilmastopolitiikan tekemisestä vaikeaa? (Quiz)

 

 

Miltä testitulos tuntuu? Oletko petturi, koska söit lihapullia Ikeassa, vaikka oli #lihatonlokakuu? Oletko vihervassari puunhalaaja, koska voisit liittyä Elokapinan toimintaan tai protestoida #metsämarssissa luontokadon puolesta? Oletko sortaja, koska ostat vaatteesi H&M:ltä? Oletko kapitalismin vankka kannattaja, jos kyseenalaistat ympäristövaikuttamisen retoriikkaa? Jos tunsit epämukavaa oloa joutuessasi tiettyyn lokeroon testituloksen perusteella, niin hyvä. Nämä lokerot ovat liian ahtaita ja vaativia. Elämme aikaa, jossa globaalisti vaikuttavat kriisit ovat liian raskaita yksilön kannettavaksi. Etenkin ilmastokeskustelu tuntuu saavan ihmiset ahdistumaan, sillä keskustelu on pääosin negatiivissävytteistä. Tarvitsemme toivoa ja somekuplan ylittävää solidaarisuutta, minkä lisäksi meidän tulee tunnustaa tietoilluusiomme.

 

Tutkija Tiina Reposen mukaan tutkimustiedon nopeasti itseään korjaavan luonteen vuoksi ihmisten pinnallinen ymmärrys on merkittävä ongelma ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tietovajeen vuoksi nekään poliitikot, jotka sinänsä kannattavat ilmastotekoja, eivät kykene riittävällä tasolla tekemään vaikeita päätöksiä päästöjen ja luonnonvarojen käytön vähentämiseksi (Reponen, 2021). Toisaalta kansalaisten on vaikea vaatia parempaa ympäristöpolitiikkaa, kun tilannekuva on vajavainen ja moniulotteinen. Siten on helpompi käsittää pienen mittakaavan ilmiöitä. Ongelmana on se, että suuren mittakaavan ilmiötä ei tosiasiassa ymmärretä, joten ne pyritään yksinkertaistamaan, yleensä omaan arvomaailmaan sopivaksi. Sen sijaan että tämä myönnettäisiin, yhä useammalla on mielipide siitä kuinka tulisi toimia tai siitä mikä on OiKeiN. Koska käsitys ilmiöön vaikuttavista tekijöistä ja osapuolista on harhainen, keskustelu voi johtaa egosentriseen kamppailuun, jossa toisinajattelijoista (tai “samalla puolella” olevista kyseenalaistajista) rakennetaan karikatyyri, johon sinutkin testituloksella laitettiin. Tämä osoittaa näiden pienten, kärjistettyjen lokeroiden absurdisuuden ja sen, kuinka jaottelu hyvään tai pahaan on uhka kestävän kehityksen kannalta. Voit olla ilmastoaktivisti ja syödä satunnaisesti lihaa. Voit myöntää keskustelussa, ettet tiedä aiheesta tarpeeksi, jotta voisit argumentoida siitä. Tärkeintä on pohtia yksilötasolla omien valintojen vaikutuksia ja pyrkiä parempaan, mikäli siihen on resursseja.