Kampurajalka-tietotesti

Kampurajalkaisuutta esiintyy enemmän pojilla kuin tytöillä.

Kampurajalan tunnusomainen piirre on varvasasento, johon kuuluvat:

Kampurajalka diagnosoidaan raskauden aikaisessa rakenneultraääni-tutkimuksessa.

Kampurajalkaiselta ei puutu mitään lihaksia, luita tai tuki- ja sidekudoksia.

Varsinaisen kampurajalan lihas- ja luurakenne ovat normaalit.

Positionaalisessa eli posturaalisessa (asennon aiheuttama) kampurassa ominaista ovat:

Teratologinen (epämuodostumainen) kampura on osa neuromuskulaarisia oireyhtymiä.

Syndroominen eli neurogeeninen (oireyhtymäinen) kampura voi olla osa kromosomipoikkeavuutta tai geneettisiä epämuodostumia.

Kongenitaalinen eli idiopaattinen (synnynnäinen) kampura on yleisin kampuramuoto.

Kongenitaalisessa eli idiopaattisessa (synnynnäinen) kampurassa esiintyy myös muita epämuodostumia tai oireyhtymiä.

Kongenitaalinen eli idiopaattinen (synnynnäinen) kampura vaatii aina leikkaushoitoa.

Kampurajalkaa aiheuttavia tekijöitä ei vielä toistaiseksi tunneta. On kuitenkin arveltu seuraavien tekijöiden vaikuttavan kampurajalan syntyyn:

Jalkaterät jäävät erikokoisiksi synnynnäisen poikkeaman takia.

Kampurajalkaisuus voi hidastaa lapsen kehitystä kävelemisen oppimisessa ja vaikeuttaa myöhäisempää urheilua.

Hoidon arvioinnissa käytetään Piranin pisteytystä, jossa 0 pistettä kuvastaa maksimaalista epämuodostumaa ja 6 pistettä täysin korjattua jalkaa.

Ponseti-hoitomenetelmä on turvallinen ja lapsiystävällinen.

Ponseti-hoitomenetelmään määritelmän mukaan kuuluvat:

Hoito Ponseti-menetelmällä olisi hyvä aloittaa vastasyntyneisyysvaiheessa luiden ja jänteiden ollessa vielä pehmeitä.

Toistokipsauksessa tarvitaan keskimäärin 5-7 kipsauskertaa.

Kipsi vaihdetaan 5-7 päivän välein, tarvittaessa 3 kertaa viikossa.

Akillesjänteen katkaisun jälkeen kipsiä pidetään 2 viikkoa.

Tankokenkähoitoon sisältyy:

Jos tankokengät aiheuttavat pahoja ihovaurioita, tankokenkähoito voidaan jättää pois ilman korvaavaa hoitomuotoa.